Well of Wonders -kolikkopeli on todellinen ihmeiden kaivo

Halloween Emojis Slots - Read the Review and Play for Free course Well of Wonders werder abstieg on todellinen ihmeiden kaivo the. 20 May Originally posted on kick-boxing.nu: Well, you've made it through another week . you might wonder what this “Brexit” actually is, when the British, French, Magnetopaatti Müller, kymmenystapaaja & muita luvun ihmeitä Moderni Kankkulan kaivo - *Kirjoittajana professori Antero Järvinen*. Minun todellinen henkilöhistoriani. versions as well as what the impresarios of Die Puppenspiele erlebten ihre Blütezeit in Deutschland im und

Wonders todellinen ihmeiden on Well kaivo of -kolikkopeli -

Onko talouden vaikeus vaikuttaa sinuun tänä vuonna, onko pankkisi kieltäytynyt antamasta lainaa chrismasta? Olemme toimittaneet yli 1 miljardin euron yritysluottoja yli 17 euron yrityksille aivan kuten sinä. Oi Jeesus Kristus jalo ja kirkas paisteemme, sä sydäntemme valo, ain asu luonamme. Via International Herald Tribune. Heikosti piirretyn lyijykynämerkinnän on helppo kumilla pyyhkäistä pois ja kirjoittaa tilalle jokin toinen numero. Via Law and Order in Russia. Russen-Mafia räumte Postbank-Konten leer. Kahden viikon juoksutreenien jälkeen alkavat jalat hyväksyä uuden olotilan.

Well Of Wonders -kolikkopeli On Todellinen Ihmeiden Kaivo Video

Week 12

Well of Wonders -kolikkopeli on todellinen ihmeiden kaivo -

Via The Washington Post. In Greece, fears that austerity is killing the economy. Etuisuuksia annetaan niille, joilla jo nyt paljon on ja otetaan pois niiltä, jotka jo nyt tinkivät vähistään. YLE vähät välittää pienten lasten edusta. The easy wagering options and basic premise for the game make it a very simple affair for players. Suomi lainaa rahaa Kreikalle ja haluaa samaan tapaan sanella lainan ehdot eli pyytää takuita. Löytätkö sinusta hieman ongelmia maksamattomien laskujen kanssa ja et tiedä mihin suuntaan mennä tai mistä kääntää? Via Deutsche Mittelstands Nachrishten. Ota yhteyttä meihin tänään: Etuisuuksia annetaan niille, joilla jo nyt paljon on ja otetaan pois niiltä, jotka jo nyt tinkivät vähistään. Michael Coren and Robert Spencer discuss the threat of Islamic jihad and the Islamic war on free speech. Kykenin puhumaan ja juoksemaan samanaikaisesti. Via Radio Free Europe. Vesa-Matti Loiri - Lapin kesä. Muslim who stabbed MP under al-Awlaki's influence gets life of prison dawah. On valitettavaa, mikäli auktoriteetti antaa nimensä julkaisuun pelkkää rahallista korvausta vastaan tutustumatta tutkimukseen tarkemmin. Kun Saksan ja Ranskan liikepankeilta jää tuotto saamatta, liukuvat ne mahdollisesti vararikkoon.

Viimeinen verrattava, vastaanotto, viittaa lukijan kokemaan ilon, lohdun, ihmeen ja tunteellisen tyydyttävyyden kokemukseen, joihin rakenteen puolesta liittyy ratkaisevasti Tolkienin keksimä termi eucatastrophe 13 Attebery ,.

Suhteellisesta eleganssistaan huolimatta en pidä tämänkaltaista sumean joukon teoriaa sellaisenaan juurikaan sen parempana kuin sitä edeltänyttä yleiskäsitystä.

Yhtä teosta ei voi nostaa määritelmäksi, vaikka kyse sitten olisikin TSH: Kyseisen teoksen nostaminen fantasiakirjallisuuden absoluuttiseksi ytimeksi myös irrottaa sen historiasta.

Modernin fantasian alkulähteet löytynevät, ennemmin kuin Tolkienilta, romantiikasta ja sen esimuodot saduista ja myyteistä ks.

Tolkienista irrotettuna ja selkeämpiin osiin purettuna Atteberyn asettama kehikko ei ole varsinaisesti epäkuvaava. Monissa fantasiana pidettävissä kirjoissa 1 tapahtuu yliluonnollisia asioita, 2 on questmuotoinen rakenne ja 3 onnellinen loppu vrt.

Lista yleisistä rakenteellisista piirteistä ei kuitenkaan ole paljoakaan mielekkäämpi määritelmä kuin lista yleisistä olennoista ja esineistä.

Tällaiseen listaan ei sisälly minkäänlaista ymmärrystä käsitellystä ilmiöstä. Fantasiakirjallisuus on traditio, jonka luonteen sitominen pysyvästi yhteen teokseen tai sen piirteisiin 11 Esimerkki tv-sarjan kuvauksesta: Games of Thrones has quickly established itself as one of TV's most exciting shows combining political intrigue and family dysfunction against an epic fantasy backdrop.

Tolkien , 90 91 Sovellan Atteberyn määritelmää myöhemmässä analyysissä kuitenkin jonkin verran. En siksi, että se olisi nähdäkseni vedenpitävä, vaan ennemmin siksi, että Song itsessään tuntuu käyttävän sitä: Huolimatta siitä, että Song hyödyntää tämänkaltaista määritelmää fantasiasta pelatessaan lukijan genretietoisilla odotuksilla, ei kohdeteokseni kuitenkaan väistämättä ole fantasiaa sumean joukon määritelmän mukaan.

Yliluonnollisia asioita kohdeteoksessani kiistämättä tapahtuu toisinaan, mutta sen rakenteen kuvaaminen quest-muotoiseksi vaatii paljon tulkintaa ja vääristelyä minkä lisäksi onnelliset loput ovat tarinallinen rakenne joka loistaa poissaolollaan Martinin saagassa.

Rich Cooper esittää väitöskirjassaan fantasiatutkimuksen jakautuvan kahteen lohkoon sen perusteella, mitä tutkitaan: Mytopoeeinen fantasia viittaa genreen, jossa kerrotaan myyttisiä tarinoita fantasiamaailmassa: Edellä esitetty Atteberyn fantasian määritelmä on pohjimmiltaan mytopoeeinen.

Marek Oziewicz joka hyväksyy pitkälti Atteberyn määritelmät täsmentää ajatusta: Se on maailmankuva ja tapa kertoa tarinoita, joka tiheytyy juuri mytopoeeiseen fantasiaan Oziewicz , Tämän kaltainen maailmankuva on myyttinen ja mustavalkoinen monoliitti, joka perustuu ajatukselle siitä, että fantasiaa määrittää jonkinlainen mahdottomuus, luonnonlakien vastaisuus: Paraksiaalinen fantasia puolestaan viittaa sellaiseen kirjallisuuteen, jossa siirrytään arkisesta todellisesta maailmasta maagiseen fantasian maailmaan, ja suurin osa genreä käsittelevästä tutkimuksesta kohdistuu juuri tämän kaltaiseen kirjallisuuteen.

Fantasia tunnistetaan sen eroista luonnolliseen maailmaan. Paraksiaalisen fantasian tutkimuksen perinne kumpuaa Todorovin fantastisen ajatuksesta, jota määrittävät toden ja kuvitteellisen käsitteet.

Fantastinen on olemassa luonnollisen ja ihmeellisen tai luonnollisen ja oudon välillä: Harva fantasiatutkija väittää, että esimerkiksi Harry Potter -teokset olisivat fantastisia todorovilaisessa mielessä, mutta liike luonnollisesta ihmeelliseen tapahtuu kyseisessä tarinassa kiistämättömästi, ja myös epäilyksen hetki on olemassa.

Jostakin syystä monet tutkijat ottavat tämän siirtymän määrittäväksi tekijäksi kaikelle fantasialle. Esimerkiksi Maria Nikolajeva puhuessaan satujen ja fantasiakirjallisuuden erosta väittää, että fantasiassa siirrytään aina todellisesta primääristä maailmasta maagiseen sekundaariin Tämä on luonnollisesti ongelmallista, sillä Song-teoksessa, kuten monissa muissakaan aikuisyleisölle suunnatuissa fantasiateoksissa, ei suinkaan liikuta tutusta todellisesta maailmasta maagiseen fantasiamaailmaan.

Riippumatta siitä, määritelläänkö mytopoeeista tai paraksiaalista fantasiaa, nostetaan genren kulmakiveksi seuraava: Todorov vastustaa yliluonnollisen asettamista genreä määrittäväksi ilmiöksi, sillä muuten fantasiagenreen jouduttaisiin sisältämään muiden muassa Homeros, Shakespeare, Goethe ja Cervantes käsite olisi liian laaja tarkoittaakseen mitään Todorov , Myös Cooper vastustaa mahdottomuutta jonka kautta hän ymmärtää yliluonnollisen fantasian määritteenä, ja korvaa sen ennemmin mahdollisuudella: Se ymmärtää maailman äärettömänä joukkona mahdollisuuksia, joita se sitten sekoittaa saaden aikaan jotakin uutta Cooper ,.

Fantasiakirjallisuus pystyy vapauttamaan itsensä kaikista totunnaisista rakenteista: Tällainen vieraantunut kognitio mahdollistaa monimutkaisten konseptien ja ajatusrakenteiden tarkkailun konkreettisten tilanteiden kautta emt.

Fantasian geneerinen ylideterminaatio, sen tapa kertoa samoja tarinoita uudestaan ja uudestaan luo todellisuudesta riippumattoman kontekstuaalisen taustan kognitiivisesti vieraantuneille rakenteille ja tekee niistä ymmärrettäviä emt.

Määritelmä on abstraktiudessaan hankalasti sovellettava, mutta mielestäni se tavoittaa fantasiakirjallisuuden metafyysisen ytimen paremmin, kuin mahdottomuuden kautta ilmenevät määrittelyt: Näkisin Cooperin elegantissa mallissa ongelmana kuitenkin sen, kuinka se kadottaa jotakin intuitiivisella tasolla olennaista genren ytimestä.

Fantasia ei, ainakaan tavallisen lukijan näkökulmasta, ole äärettömien mahdollisuuksien kirjallisuutta, joka kykenee käsittelemään monimutkaisia sosiaalisia kysymyksiä omaperäisellä tavalla vieraannutetun kognition 14 Nikolajeva tutkii enimmäkseen lastenfantasiaa, mikä saattaa selittää erikoisen väitteen.

Siirtymät todellisesta maailmasta fantasiamaailmaan ovat lastenfantasiassa huomattavasti yleisempiä kuin niin sanotussa aikuisten fantasiassa.

Tämä johtunee siitä, että päähenkilö, joka ei tunne maailmaa jossa seikkailee mahdollistaa luontevasti hyvin helposti lähestyttävän kerronnan.

Fantasia on traditio, johon liittyy myös kuvastollisia seikkoja, epätarkkaa intertekstuaalisuutta genreen itseensä ja jonkinlainen fantasialle ominainen tunnelataus.

Vaikka periaatteessa hyväksynkin edellä esitetyn Cooperin määritelmän, joudun toteamaan sen abstraktiudessaan olevan hankalasti sovellettavissa.

Yritän ohittaa tämän ongelman Farah Mendlesohnin luonnostelemalla fantasiakirjallisuuden retorisen taksonomian avulla.

Kyseessä on ainoa millään tasolla kattava analyyttinen yritys eritellä fantasiakirjallisuudelle tyypillisiä keinoja ja ilmentymiä. Mendlesohnin malli on myös uudehko ja sittemmin systemaattisesti viitattu ja sellaisena vähintään relevantti, ellei jopa hyödyllinen.

Mendlesohn jakaa fantasiakirjallisuuden neljään alalajiin: Portaalifantasia on keskeisesti sama asia kuin aiemmin kuvailtu paraksiaalinen fantasia, jossa sankari siirtyy tutusta maailmasta vieraaseen, maagiseen maailmaan.

Koska Mendlesohnin malli on retorinen ennemmin kuin ontologinen, ei maailmojen kuitenkaan tarvitse olla mitään selvärajaisia vaihtoehtotodellisuuksia.

Olennaista on henkilöhahmojen ymmärrys heitä ympäröivästä fantasiamaailmasta. Esimerkiksi TSH on Mendlesohnin mukaan portaalifantasiaa ennemmin kuin immersiivistä fantasiaa, sillä maailma, jossa seikkailu tapahtuu, on hobiteille äärimmäisen vieras, eivätkä nämä alkuunkaan ymmärrä sen käytäntöjä.

Hobittien kompetenssi toimijoina siinä maailmassa, josta he itsensä löytävät on hyvin alhainen emt. Song-teoksen alussa voidaan nähdä samankaltaista rakennetta kuin TSH: Sarjassa on kuitenkin niin paljon näkökulmahenkilöhahmoja ja ympäristöjä, että portaalifantasialle tyypillinen fantasiamaailman matkaoppaan rooli vrt.

Jones hajoaa hyvin pian käsiin immersiivisen maailman tieltä: Song-teoksessa vieraana esitetyt asiat ovat vieraita myös sen fantasiamaailman kontekstissa.

Nähdäkseni portaalifantasian retorisessa määrittelyssä on syvästi ongelmallista myös se, kuinka se tekee tavanomaisesta kerronnallisesta rakenteesta tiettyä fantasian kategoriaa määrittävän piirteen.

Esimerkiksi sotakirjallisuudessa on yleistä, etteivät henkilöhahmot ole kotonaan siinä uudessa kontekstissa, johon he päätyvät.

Kaikki siirtymät tutusta ympäristöstä vieraaseen eivät mitenkään voi olla retoris-ontologisia portaaleja ainakaan siinä mielessä, jossa Mendlesohn niitä käsittelee.

Immersiivinen fantasia on fantasiaa ilman Watsonia. Se on kokonainen maailma, jonka keskelle lukija heitetään: He ovat täysin kompetentteja toimijoita sen sisällä, heille ei tarvitse selittää sen sosiaalista järjestelmää eikä Immersiivisellä fantasialla ei siis ole tekstin sisäistä suhdetta todelliseen arkimaailmaan, mistä syystä tämänkaltaisessa fantasiassa esitetyt eksplisiittiset vertaukset todellisuuteen tuntuvat kömpelöiltä ja naiiveilta.

Martinin luoma maailma esittäytyy lukijalleen immersiivisessä kehyksessä, eikä kukaan ihmettele esimerkiksi sitä, kuinka saattaa olla mahdollista, että vuodenajat toimivat miten sattuu.

Song on tyypillinen immersiivinen fantasia myös siinä, ettei se varsinkaan aluksi ole järin maaginen: Westerosin 15 maailma on suhteellisen köyhä ihastusta herättävän ihmeenkokemuksen saralla, ja kuten immersiiviselle fantasialle on tyypillistä, sitä leimaa ennemmin kyyninen ennui Mendlesohn , xx xxi.

Mendlesohn esittää, että eräs keino, jonka avulla immersiivinen fantasia viestii maailmansa sääntöjä lukijalle, on mukailla tuttuja tarinoita, asettua kontekstiin, josta lukija tunnistaa tekstin kuuluvaksi fantasian genreen huolimatta luonnollistavasta kerronnasta.

Usein tämä tarkoittaa tuttujen maagisten tarinoiden, kuten satujen, uudelleenkirjoittamista luonnollistettuina emt. Song toimii hieman eri tavoin siinä, että sen hyväkseen käyttämät tutut, maagiset tarinat ovat eeppisen fantasian konventioita.

Kuvasto, henkilöhahmot ja tarinalinjat muistuttavat niin usein muita fantasiakirjoja, että kyseisen genren edes auttavasti tunteva lukija väistämättä kohdistaa tietynlaisia odotuksia kirjaan: Aiemmin esitetyn sumean joukon teorian termein voidaan sanoa, että Martin rakentaa tekstinsä hyvin tietoisesti näyttämään siltä kuin se olisi fantasiakirjallisuuden kentän keskeisimmässä, tavanomaisimmassa ytimessä.

Kolmas Mendlesohnin määrittelemä fantasian retorinen laji on intrusiivinen fantasia, joka portaalifantasian tavoin alkaa tavanomaisesta maailmasta.

Tällä kertaa fantasiamaailma kuitenkin tunkeutuu tuohon tavalliseen maailmaan sen sijaan, että arkisesta maailmasta lähdettäisiin suorittamaan jotakin tehtävää fantasian maailmaan.

Fantastiset elementit ovat intrusiivisessa fantasiassa lähestulkoon poikkeuksetta kauhistuttavia, kaoottisia ja maailmanjärjestystä häiritseviä.

Niitä vastaan taistellaan eikä niihin totuta. Kauhistuttavuuden ja häiritsevyyden ylläpitämiseksi intruusiofantasiassa on yleensä useita päähenkilöitä, ja fantasiaelementtien läsnäolo voimistuu tarinan edetessä emt.

Näkemykseni mukaan Song on intruusiofantasiaa melkein samassa määrin kuin se on immersiivistä fantasiaa.

Sarjan ensimmäisessä osassa ei yksinkertaisesti tapahdu lähestulkoon mitään yliluonnollista: Kirjan lopussa Daeneryksen kolme lohikäärmettä kuitenkin kuoriutuvat 15 Song: Westeros on se manner, jossa suurin osa tarinasta tapahtuu.

Osittain johtuen tv-adaptaation vaikutuksesta koko sarjan maailmaan viitataan kuitenkin usein Westerosina, kuten itsekin teen välttääkseni toistoa.

Siitä lähtien magiaa on kirjoissa jatkuvasti enemmän ja se on voimakkaampaa, vaarallisempaa ja kauhistuttavampaa. Jo sarjan kolmannessa osassa herätetään epäkuolleita ja surmataan vääriä kuninkaita kirouksin.

Neljäs ja viimeinen taksonomiaan sisältyvä yläkategoria on liminaalinen fantasia, jota Mendlesohn pitää kaikkein harvinaisimpana ja on siinä todennäköisesti aivan oikeassa.

Liminaalisessa fantasiassa fantastinen vilahtelee näköpiirin reunamilla. Se sijoittuu yleensä arkiseen maailmaan, jossa on olemassa vahvoja implikaatioita mystisten voimien olemassaolosta, mutta joita ei koskaan todella kohdata.

Tämänkaltaisessa fantasiassa esiintyy tyypillisesti jokin kohtaus, jossa törmätään maagiseen maailmaan ja saadaan mahdollisuus osallistua siihen.

Tulkintani mukaan liminaalinen fantasia on Mendlesohnin lajeista kaikkein lähimpänä Todorovin fantastista. En käsittele kyseistä kategoriaa enempää, sillä se ei uskoakseni ole relevantti Song-teoksen kontekstissa.

Mendlesohn onnistuu ajoituksellaan genre on juuri nyt tutkimuksen kannalta kovin kiinnostava, mutta siitä ei vielä ole tehty paljoakaan modernia, korkealaatuista tutkimusta , ja toisaalta tekstinsä laajuudella, asemoimaan oman taksonomiansa keskeiseen asemaan modernissa fantasiatutkimuksessa, mistä syystä käytän ja käsittelen sitä suhteellisen laajasti, vaikkei kyse olekaan erityisen kuvausvoimaisesta mallista.

Mendlesohnin mallia on käytetty uudessa fantasiatutkimuksessa paljon, ja se onkin hyvin yksityiskohtainen, analyyttinen ja monin tavoin oivaltava.

Kyse on kuitenkin erittäin vajavaisesta lähestymistavasta genreen. Vaikka Mendlesohn kirjoittaakin mallinsa olevan luonteeltaan retorinen, on se todellisuudessa ennemmin epistemologinen: Kyse on tuttuuden ja vierauden dynamiikasta.

Mendlesohn, kuten suurin osa muistakin fantasiatutkijoista, määrittää genreä sen yliluonnollisten elementtien kautta. Taksonomian erilaiset alalajit muodostuvat tekstin epistemologisesta suhteesta yliluonnolliseen: Fantasiatutkimus on nykyisellään lapsenkengissä ja laadukkaita, koherentteja esityksiä genrestä kokonaisuutena on olemassa hyvin vähän.

Mikään edellä esittelemistäni fantasiagenren määritelmistä tai lähestymistavoista siihen ei ole omien tarpeideni näkökulmasta tyhjentävä tai edes riittävä, joten pyrin yhdistämään, tiivistämään ja hiomaan ajatuksista sellaisen kokonaisuuden, jonka kanssa kykenen työskentelemään.

Fantasia genrenä on ensisijaisesti traditio: Genre on yksi suuri keskustelu, johon kaikki sitä edustavat teokset osallistuvat, se on On järjetöntä lähteä vetämään rajoja kirjallisuuden kentälle joitakin arbitraarisia piirteitä rajapyykkeinä käyttäen niin, että kaikki lajityypit muodostavat oman siistin sektionsa.

Fantasiakirjallisuutta ei ole mahdollista tai mielekästä määritellä minkään tiettyjen piirteiden tai elementtien läsnäolon kautta sillä anomalioita on aina helppoa löytää: Huolimatta siitä, että Lawrencen maailma on todellinen maailma, että henkilöhahmot lukevat Eukleidestä, Shakespearea ja Nietzscheä, on sarja hyväksytty avosylein osaksi nimenomaan fantasiagenreä ennemmin kuin tieteisfiktiota , eikä kyseisiä tekstejä olisi mielekästä tai mahdollista edes lukea ilman fantasian kontekstia, sillä The Broken Empire osallistuu nimenomaan fantasiagenren sisäiseen keskusteluun, se on kirjoitettu kyseisen genren kielellä.

Edes yliluonnolliset elementit eivät ole täysin välttämättömiä, mistä esimerkkinä saa luvan toimia Joe Abercrompien Shattered Sea -sarja joka kertoo viikinkiajan skandinaviaa muistuttavan valtakunnan poliittisesta valtapelistä.

Kyse on kuitenkin suhteellisen ilmiselvästi fantasiakirjasta, huolimatta siitä, ettei tarinassa ole magiaa: Fantasian määrittely yliluonnollisten tai mahdottomien elementtien tai edes loputtomien mahdollisuuksien kautta tuottaa ongelmia myös toisesta suunnasta.

Nenä tai Sadan vuoden yksinäisyys eivät ole osa fantasiakirjallisuuden traditiota eikä niitä siten voi mitenkään tulkita fantasiakirjallisuudeksi.

Samankaltaisuudet ovat sattumanvaraisia ja pintatasoisia: Tämä sinänsä ei ole alkuunkaan yllättävää, sillä maailmat, jotka sisältävät yliluonnollisia elementtejä eivät ole niin harvinainen tai omaperäinen ilmiö, että niiden kautta olisi mahdollista määritellä mitään joukkoa.

Tästä näkökulmasta käsin väitänkin, että aiemmin esittelemistäni malleista Atteberyn ajatus sumeasta joukosta on kaikkein kuvaavin, vaikka siinä onkin useita ongelmia.

Suurin näistä ongelmista lienee se, että logiikka jolla Attebery yrittää määritellä kirjallisuuden genreä on matematiikan ja biologian logiikkaa.

Kirjallisuus ei ole matematiikkaa eikä toimi kuten matematiikka toimii. Matematiikassa sumeiden joukkojen kaltaisia kompromisseja joudutaan tekemään silloin, kun kausaalista määrittelevää kaavaa ei ole.

Jos fantasia määritellään ilman ajallisia tai kausaalisia elementtejä niin, ettei sitä nähdä jatkumona vaan kokoelmana ominaisuuksia, joudutaan aidosti kysymään, millä perusteella esimerkiksi Cervantes ei olisi fantasiakirjallisuutta ja vaihtoehtoisesti on vaikeaa perustella uskottavasti, miksi esimerkiksi edellä mainitsemani The Broken Empire on.

Fantasiakirjallisuus on itsetietoinen joukko, joka pitää itsensä kasassa erityisen intertekstuaalisen tai ehkä ennemmin intersemioottisen verkoston kautta.

Mendlesohnin kuvailemat retoriset rakenteet ovat osa tämän intertekstuaalisen verkoston tekstuuria, mutta ne eivät määritä sitä. Genre on itsetietoinen rakenne ja sellaisena erittäin joustava ja monimuotoinen, mutta siitä huolimatta suhteellisen selkeä, varsinkin jos hyväksytään ajatus siitä, että yksi teos voi olla osa useaa tällaista itsetietoista verkkoa.

Tätä kautta on luonnollista ajatella, että esimerkiksi Song voi olla fantasiasarja, joka on tästä huolimatta myös postmodernistinen teos ja hyvin mahdollisesti myös jotakin muuta Postmodernismi Postmodernismi, huolimatta siitä, että se on paljon suositumpi ja uskottavampi tutkimuskohde kuin genrekirjallisuus, on lähestulkoon yhtä moninaisesti määritelty ja sekavasti käsitelty kokonaisuus kuin fantasiakin, vaikka tässä historiallisessa ajassa jonkinlainen konsensus siitä, mitä postmodernismi oli, alkaakin hahmottua.

Postmodernismia on pyritty määrittelemään synonyyminä metafiktiolle Dipple , 8 9 , sen on nähty heijastavan toisen maailmansodan jälkeistä toivottomuutta, olevan joko luontainen jatkumo modernismin projektille tai vaihtoehtoisesti sen antiteesi.

Postmodernismi on nähty yhteiskuntakriittisenä, poliittisena kirjallisuutena, mutta myös apaattisena ja heikkona markkinakapitalismin välineenä.

Postmodernismi on tulkittu moniksi ristiriitaisiksi asioiksi, useimmiten hyvin asenteellisista lähtökohdista. Postmodernismi on joko korkeakulttuurin kuolema tai vaihtoehtoisesti sen viimeinen suuri linnake.

Lopulta ei siis ole alkuunkaan selvää, mitä postmodernismi tarkoittaa. Käsittelen tässä kuitenkin kolmea mahdollisesti kaikkein tunnetuinta ja käytetyintä mallia, jotka nähdäkseni tukevat toisiaan niiden näennäisistä näkökulmaeroista huolimatta: Brian McHalen mukaan postmodernismi on ontologisen dominantin kirjallisuutta, erotuksena modernismin epistemologiseen dominanttiin McHale ja Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että postmodernistiset teokset keskittyvät jollakin tapaa maailmoihin, ne etualaistavat maailmojen problematiikkaa.

Tämä sinänsä kuulostaa suorastaan taas yhdeltä yritykseltä määritellä fantasiakirjallisuutta: Fantasialla on aina ontologinen pohja siinä mielessä, että se tapahtuu ympäristöissä, jotka ilmiselvästi ja hyvin häpeilemättömästi eivät ole todellisia.

Myös intrusiivisessa ja liminaalisessa fantasiassa, joiden tapahtumat usein sijoittuvat todellisiin ympäristöihin, vuotaa toismaailmainen voima tai ainakin toiset maailmat genre-intertekstuaalisuuden muodossa määritelmällisesti mukaan peliin.

Maailmojen rajat ovat selkeästi läsnä, eritoten silloin, kun niitä rikotaan. Nikolajeva menee niinkin pitkälle, että hän väittää modernin fantasian olevan aina jollain tavoin postmodernia: Ontologia on fantasiassa rakenteellisella tasolla aina läsnä, mutta mielestäni ei olisi perusteltua väittää sen olevan missään määrin dominanttia esimerkiksi TSH: Tekstuaaliset maailmat ovat aina ontologisesti erillisiä todellisuudesta, mutta mikäli teksti itse ei kohdista niihin huomiota, en näe mielekkäänä pitää ilmiötä alkuunkaan postmodernina: Fantasialle tyypillinen vieraiden maailmojen käsittely ei myöskään tule osaksi kulttuurista diskurssia vasta kvanttifysiikan teorioiden kehittelyn myötä.

Perinteiset eurooppalaiset tarinat keijuista ja näiden maagisista kotimaista lienevät riittävä esimerkki tästä. Martinin suhde ontologiaan, maailmojen rajoihin, on kuitenkin huomionarvoinen, ja käsittelen sitä suorasti ja epäsuorasti myöhemmin tässä tutkielmassa paljon.

Fredric Jamesonin marxilaisessa teoriassa postmodernismi eli myöhäisen kapitalismin logiikka hahmotetaan keskeisesti pastissin kautta manifestoituvana ilmiönä Jameson , 1.

Jameson ja tämän seuraajat käyttävät pastissin termiä hieman hämärästi. Kuten Sanna Nyqvist väitöskirjassaan toteaa, tarkoitetaan pastissilla nykyään helposti kahta eri asiaa.

Nyqvist nimeää ne erikseen: Tyylipastissi on perinteinen kirjallisen pastissin muoto, joka on ollut suosittu eritoten Ranskassa.

Kuten sen nimestä voi päätellä, tarkoittaa se jonkin teoksen tai kirjailijan tyylin imitointia ilman varsinaista parodista impulssia.

Jamesonin pastissi vastaa kuitenkin ennemmin kompilaatiopastissia, joka viittaa useista eri lähteistä lainatuista elementeistä joko tyylillisistä tai sisällöllisistä koostuvaan kertomukseen Nyqvist ,.

Song hyödyntää kompilaatiopastissia paljon. Se on täynnä mukaelmia niin todellisista historiallisista tapahtumista kuin myös muiden kirjojen, sekä fantasian että kirjallisuuden yleisemmin, tarinoista ja asetelmista.

Monilla Westerosin historiallisilla hahmoilla ja tapahtumilla ilmiselvät esikuvansa todellisessa historiassa ei suinkaan vähäisimpänä näistä se, kuinka sarjaa eteenpäin puskeva taustatarina on yllättävänkin tarkka mukaelma todellisesta Ruusujen sodasta.

Useimmat päähenkilöt myös ottavat itselleen intertekstuaalisia rooleja: Tulenpalvoja, eksoottinen Melisandre yllyttää tätä kohti myyttis-sävytteistä kohtaloaan, kun taas lojaali Davos yrittää saada kuninkaan ymmärtämään tälle annetun tehtävän mahdollisesti näennäisen mielettömyyden.

Asetelma on täysin analoginen Ahabin, Starbuckin ja Fedallahin kanssa. Ajatus liittyy keskeisesti historiaan historia itse on metanarratiiveista keskeisin: Metanarratiivien äärimmäisen vahva läsnäolo fantasiakirjallisuudessa lieneekin keskeisin ongelmakohta fantasian ja postmodernismin yhdistymiselle.

Tai, ennemmin, se on syy sille, miksi fantasia ei äkkiseltään tunnu alkuunkaan yhteensopivalta postmodernismin kanssa. Fantasia on nimittäin genre, jonka ytimessä ovat merkitykselliset suuret kertomukset, historian käännekohdat, yksilön kamppailun tärkeys.

Tolkienin eskapistinen yksilön kunniallisuutta ja esimerkillisyyttä korostava maailmankuva, epätoivoiset seikkailut ja henkilökohtaiset uhraukset, jotka johtavat koko maailman parempaan tulevaisuuteen, ovat tarinan rakentumisessa eräs fantasiakirjallisuuden voimakkaimmista konventioista.

Song itsessään tuntuu kuitenkin äärimmäisen vakavasti horjuvalta historialliselta metanarratiivilta.

Tapahtuvilla asioilla on ehkä jonkinlainen suunta tätä on lopulta vaikea arvioida, kun sarja on vielä kesken , mutta yksittäisten tapahtumat ovat usein kaoottisen sattumanvaraisia ja niiden suhde toisiinsa on kausaalinen ennemmin kuin teleologinen, yksilön rooli ei ole ohjata maailmaa omilla toimillaan kohti parempaa tulevaisuutta, vaan ennemmin selviytyä.

Tässä kohdin Song poikkeaa vahvasti perinteisen tolkienilaisen fantasian traditiosta. Martinin rakentama historia etenee, mutta se tuntuu etenevän jostakin suunnasta käsin ennemmin kuin jotakin tiettyä päämäärää kohti.

Fantasiakirjalle tyypillisesti se sisältää profetioita, usein tosin ristiriitaisia ja sekavia, sellaisia joita on mahdollista tulkita vasta niiden toteuduttua tai osoittauduttua vääriksi.

Sarjassa kuitenkin on fantasian ylideterminoituneen tarinan tunnelma. Sitä rikotaan jatkuvasti, mutta se ei tunnu katoavan täysin: Metanarratiivien ehkä toivotaan olevan totta, vaikka niihin ei varsinaisesti uskottaisi.

Tämänkaltaisesta näkökulmasta Martinin saaga eittämättä näyttäytyy postmodernistisena teoksena vähintään samassa määrin kuin perinteisenä fantasiateoksena.

Song on kuitenkin uusi, liian uusi mahtuakseen sievästi historialliseen postmodernismiin, ja kuten edellä kävi Se on myös fantasiakirjallisuudelle tyypilliseen tapaan äärimmäisen immersiivinen, mikä on yleisten postmodernismiteorioiden vastaista.

Postmodernismi nähdään yleensä leimallisen metafiktiivisenä kirjallisuutena, kun taas metafiktion ajatellaan nimenomaan rikkovan immersiota ks.

Dipple , 8 9. Käsittelen metafiktion ja immersion suhdetta tarkemmin myöhemmin tässä tutkielmassa.

Nyt suuntaan katseeni konkreettisempaan postmodernismin ja fantasian yhteispelin tarkasteluun Fragmenteista rakennettu maailma Fredric Jamesonille postmodernismi on pastissia Jameson , 1 ja pastissi on pahasta.

Pastissi on nimittäin lähinnä parodiaa, jonka satiirinen impulssi on amputoitu, joka on muotonsa neutraaliudessa merkityksetöntä ja turhaa emt.

Pastissin statusta amputoituna parodiana on pohdittu ja kritisoitu paljon tutkimuksessa, toisinaan jopa Jamesonin kanssa muuten samoilla linjoilla olevien tutkijoiden toimesta vrt.

Oma näkemykseni siitä, miksi pastissi edes sellaisena ilmiönä jona Jameson puhuu siitä ei ole apaattinen, ikävä ja voimaton keino on yksinkertainen.

Vaikka hyväksyttäisiin ajatus siitä, että pastissi lainaa, varastaa tai jopa kannibalisoi satunnaisia historiallisia diskursseja neutraaliin sävyyn mikä on ongelmallinen väite , tuo jamesonilainen kompilaatiopastissi nämä diskurssit uuteen tekstuaaliseen ympäristöön ja kontekstiin, ja kuten marxilaisen tutkijan olettaisi tiedostavan, muuttaa konteksti väistämättä uuteen ympäristöön lainattujen elementtien merkitystä.

Pastissin tulkinta on toki haastavaa siinä mielessä, että erilaisista lähteistä kumpuavien fragmenttien suhteita täytyy lukijan itse tutkailla ja muodostaa niiden kautta tekstin merkitykset Rose , Kaiken genrekirjallisuuden kontekstissa pastissi on hankala kysymys.

Itse lähestyn sitä fantasian kehyksestä, mutta sama ilmiö esiintyy myös esimerkiksi dekkareissa, tieteiskirjallisuudessa ja vaikkapa niin sanotussa romanttisessa kioskikirjallisuudessa.

Kun pastissin merkitys hahmotetaan näin laajana, on fantasiakirjallisuus lajina helppoa hahmottaa kokonaan jonkinlaisena pastissina: Ketjun alkupäästä löytynee sellaisia teoksia kuin J.

Tolkienin TSH ja C. S Lewisin Narnia-sarja, mutta sillä ei enää ole varsinaisesti mitään merkitystä.

Toisinnetuista konventioista on kehittynyt genre, joka ei enää ole Kuten Nyqvist toteaa, on ongelmallista määritellä kompilaatiopastissin käsite intertekstuaaliseksi rakenteeksi, jossa eklektinen kokoelma erilaisia, joko yhteen sopimattomia tai sopivia elementtejä muodostaa uuden kokonaisuuden Nyqvist , Käytännössä pastissin termi näin laajasti sovellettuna muistuttaa hyvin paljon kristevalaista intertekstuaalista verkkoa, johon kaikki kirjallisuus sisältyy.

Esimerkiksi Ingeborg Hoesterey kuitenkin määrittää pastissin nimenomaan intertekstuaalisuuden aktiiviseksi toimijaksi Hoesterey , 99 , minkä tulkitsen tarkoittavan lähinnä sitä, että pastissi on eksplisiittistä ja itsetietoista intertekstuaalisuutta.

Oikein sovellettuna näkisin kompilaatiopastissin täten soveltuvan genren sisäisen intertekstuaalisuuden käsittelyyn. Song on fantasiaa, mutta se myös esittää olevansa fantasiaa, hyödyntää kirjallisena keinona pastissia fantasiasta.

Erotuksena sen välillä, mikä kohdeteoksessani on fantasiaa ja mikä on pastissia fantasian genrestä, toimii jälkimmäisen tarkoitushakuisuus ja itsetietoisuus.

Tiedostan, että kyse on suhteellisen sekavasta rakenteesta, eikä pastissin termi varmasti ole ainoa tai edes paras tapa sanallistaa havaitsemaani ilmiötä.

Se kuitenkin toimii, ja se myös osoittaa kohdeteokseni yhteyden postmodernismin traditioon sitomalla sen Jamesonin ajatukseen postmodernismista pastissina.

On selkeää, että suuri osa fantasiakirjallisuuden maailmoista on jonkinlaisia sekasotkuisia kokoelmia yhtäältä myöhäiskeskiaikaisen ja renessanssiajan Euroopan representaatioista ja toisaalta erilaisten mytologioiden ja satujen tavoista kuvata maailmaa.

Tämä jo itsessään muistuttaa pastissin rakentumisen tapaa paljon, joskin väittämä siitä, että fantasiakirjallisuus viittaa todelliseen maailmaan intertekstuaalisesti, olisi epäilyttävä, johtuen siitä että todellinen maailma ei sellaisenaan ole tekstuaalinen rakennelma.

Myös Westeros on täynnä maisemia, jotka vaikuttavat sijoittuvan ennemmin Cornwalliin tai Skotlantiin kuin johonkin vieraaseen toismaailmaiseen tilaan.

Luonnollisesti tämäkin liittyy siihen, että Song on fantasiakirjallisuutta ja fantasiakirjallisuus on aina Tolkienin teksteistä lähtien sijoittunut useimmiten juuri tällaisiin ympäristöihin joskin esimerkiksi viikinkiaikaista Skandinaviaa muistuttavat ympäristöt eivät ole myöskään harvinaisia , mutta on mahdotonta todentaa sen olevan jotenkin erityisen itsetietoista tai metafiktiivistä, luonteeltaan genren tyypilliset maisemat tiedostavaa ja niihin ironisesti osallistuvaa.

On täysin mahdollista, että Songteoksen maantiede kuvaillaan sellaiseksi kuin se kuvaillaan juuri tästä itsetietoisesta syystä, mutta lienee aivan yhtä mahdollista, että Martin ottaa osaa genrekonventioon ilman mitään erityistä taka- 16 Yhtä lailla Jameson olisi voinut tehdä ajatustensa esittämisen kannalta monia parempiakin terminologisia valintoja kuin pastissi.

Siksi keskitynkin käsittelemään Valyrian kadonnutta kaupunkia, jossa tiivistyy niin paljon sitä, mikä tekee fantasiasta fantasian, että sitä olisi vaikea perustella sattumaksi.

Valyrian historia ja siihen liittyvät tarinat ovat äärimmäisen tärkeitä sille tarinalle jota Song kertoo, mistä huolimatta niitä mainitaan sarjassa harvoin ja useimmiten lähinnä ohimennen.

Lukijalle kuitenkin tehdään selväksi, että Valyria oli lohikäärmeruhtinaiden mahtava kaupunki, joka tuhoutui ja upposi mereen tapahtumassa, joka tunnetaan yksinkertaisesti nimellä The Doom of Valyria.

Muinainen ihmeiden kaupunki, joka on vajonnut mereen kuulostaa tutulta, ja sen taustalta löytyykin todellisen maailman myytti Atlantiksesta.

Tai ennemmin, sen taustalla lienee se tosiasia, että Atlantis ja muut tarinat kadonneista kaupungeista asiana on kiehtonut fantasiaa genrenä niin suhteettoman paljon.

S Lewisin Narnia-sarjassa esiintyvä Charn ja H. Työni tähänastisen logiikan mukaisesti väitänkin siis, ettei Valyria ole kuva Atlantiksesta.

Käsittelen seuraavassa alaluvussa magiaa ja sen intrusiivista paluuta Westerosiin joka motivoi kohdeteokseni tarinaa. Magia on selvästi valyrialainen ilmiö.

Lohikäärmeet yhdistyvät aina esiintyessään magiaan ja magia yhdistyy aina esiintyessään Valyriaan, joka puolestaan yhdistyy tuhoon ja vereen ja tuleen.

Käsittelin johdannossa sitä, kuinka kohdeteokseni subvertoi fantasialle tyypillisen kuvan, kääpiön, vääristää sen ainakin näennäisesti realistisemmaksi, poistaa kuvasta mytologisen siisteyden.

Haltioita, kääpiöiden ohella toista fantasian arkkirotua, ei Song-teoksessa nimetä lainkaan, mutta toisaalta Valyrian lohikäärmeruhtinaat kansana sisältävät paljon niitä piirteitä, jotka tekevät haltioista haltioita, jotka tekevät niistä fantasiakirjallisuutta symboloivan kansan.

Kyse on päinvastaisesta rakenteesta verrattuna kohdeteokseni representoimiin kääpiöihin, sillä ainoa asia, joka yhdistää Martinin kääpiöt fantasiakirjallisuuden arkkityypiseen rotuun on se, että molempia kutsutaan kääpiöiksi, kun taas valyrialaisia ei missään vaiheessa eksplisiittisesti yhdistetä haltioihin.

Assosiaatio luodaan pastissilla siitä, millaisia haltiat konventionaalisesti fantasiassa ovat. Valyrialaisten nimet ovat outoja siinä missä suurin osa sarjan henkilöhahmoista kantaa hyvinkin 17 Oikeudenmukaisuuden nimissä mainittakoon kadonneiden utopioiden olevan aivan yhtäläisen suosittuja ainakin tieteiskirjallisuudessa.

Valyrialaisten silmät ovat violetit ja hiukset hopeiset tai kultaiset, prekognitio ja hulluus ovat osa kyseisen kansan perimää.

Kaiken kaikkiaan Valyria ja sen kansa edustavat fantasiagenren outoa, maagista, kliseistä ydintä: Lohikäärmeruhtinaiden ihmeiden Valyria on yhtäältä osa myyttistä ja ylpeää historiaa ja toisaalta vieras, epävakaa ja vaarallinen uhka maailman normaalille järjestykselle, kuten magiakin, kuten kaikki fantasialle tyypilliset elementit tässä epätyypillisesssä fantasiatarinassa Taikuuden ontologia Kaikki se, mikä kohdeteoksessani on eniten fantasiakirjallisuuden kaltaista vaikuttaa samalla olevan sen maailmalle vierasta, ja Song-teoksen maailmassa on ainakin jollakin tasolla läsnä kuvastollisesti käytännössä kaikkea, mitä fantasiakirjallisuudessa voisi olettaa olevan, aina taikamiekoista lähtien.

Martinin taikamiekat ovat valyrialaista terästä: Lohikäärmeet, taikuus, taikamiekat ja ainakin suurin osa fantasian genrekuvastosta, kulttuurisessa muistissa fantasiaan viittaavista ilmiöistä, liittyy keskeisesti juuri Valyriaan.

Tässä alaluvussa keskityn yhtäältä postmodernismiin ontologiana ja toisaalta käsittelemään sitä, miten ja miksi nämä fantasiakirjallisuuden arkkityyppiset elementit, joista rakennetulta pastissilta Song helposti vaikuttaa, ovat niin outoja tässä maailmassa, jossa niiden olettaisi olevan kotonaan.

Postmodernismi ontologisena dominanttina on, kuten aiemmin selvitin, suhteellisen laajasti hyväksytty tai ainakin käytetty malli, jos ei muuten niin vähintään johtuen siitä, että se on helposti sovellettavissa käytännön tasolla verrattuna Lyotardin ja Jamesonin teorioihin.

Mallia, kuten mitä tahansa kirjallisuustieteessä, on toki kritisoitu monelta eri kantilta, jopa kehittäjänsä Brian 18 Vertaa esim. Jokseenkin ironisesti tällainen liiallisen strukturalistinen tulkintavirhe vastaa vahvasti sitä, kuinka erästä McHalen keskeisimmistä tutkimuskohteista, Gravity s Rainbow -romaania on tulkittu modernistisena postmodernismin sijasta.

McHale tiukasti kritisoi tällaista kapeakatseista tulkintaa oman kohdeteoksensa kontekstissa. Vaikka olenkin Nikolajevan kanssa eri mieltä siitä, että fantasia olisi luonteeltaan niin perustavanlaatuisen ontologista, että se on mielekästä aina nähdä jollakin tasolla postmodernina kirjallisuutena vrt.

Nikolajeva , , en kiistä ontologian vahvaa läsnäoloa kaikessa fantasiassa. Genre on ontologista, koska se etualaistaa maailmoja. Fiktiolla on aina oma erillinen maailmansa, mikään romaani tai novelli ei tapahdu todellisessa maailmassa, mutta useimmat eigenrekertomukset pyrkivät luomaan tekstuaalisen illuusion todellisuudesta.

Fantasia puolestaan myöntää olevansa fiktiota luodessaan maailmoja, joita johtuen niiden ilmiselvästä, suorastaan määritelmällisestä, erilaisuudesta suhteessa todelliseen maailmaan on mahdotonta naamioida miksikään muuksi kuin fiktioksi.

Tällainen maailma, joka ei vastaa täysin todellista ja tiedostaa sen, on välttämätön muttei yksin riittävä edellytys sille, että tekstiä voidaan pitää fantasiana.

Useimmat genreen identifioitavat teokset kuitenkin pyrkivät lukuprosessissa häivyttämään tätä tosiseikkaa, vaikkeivät sitä myöskään kiistä.

Jopa portaali-, intruusio- ja liminaalinen fantasia, joissa toinen maailma on läsnä rinnakkain todellisen maailman kanssa, ja joissa näiden ero näyttäytyy kaikkein eksplisiittisimmin, useimmiten sivuuttavat aiheen filosofisen käsittelyn täysin.

Tämä johtuu siitä, että genreen on sisäänrakennettu tekstien ja lukijoiden välinen sopimus, jonka mukaan todellisen maailman ja fantasiamaailman eroista johtuvia ontologisia kysymyksiä ei oteta tekstin tulkinnassa huomioon.

Hypoteettinen lukija, joka lähestyy esimerkiksi TSH: Toisin sanoen kompetentti fantasiakirjallisuuden lukija ei pysähdy vakavasti pohtimaan, miksi tarinamaailma on sellainen kuin se on, miksi vaikkapa fysiikasta tuttu energiaperiaate ei tunnu toimivan taikuuden kontekstissa, tai millainen planetaarinen kiertorata Martinin luomalla maailmalla täytyy olla jotta sen vuosia kestävät, satunnaisen pituiset talvet ja kesät mahdollistuvat.

Käsittelen 19 McHale kommentoi ja hyväksyy mallinsa universaaliuteen kansainvälisyyteen kohdistetun kritiikin, mutta pitää yhä tiukasti kiinni sen perusajatuksista.

McHale , Kuten aiemmin esitin, Martinin saaga on retorisen taksonomian näkökulmasta immersiivistä fantasiaa, eli sen maailmaa ei esitetä ihmeellisenä.

Westeros on sarjan kaikkien henkilöhahmojen näkökulmasta tavallinen maailma, jossa on tavallisen maailman säännöt, ja kaikki informaatio, jota lukija maailmasta saa, suodattuu näiden henkilöhahmojen kautta.

Teoksessa ei koskaan kiinnitetä huomiota todellisen maailman ja Westerosin eroihin, mistä syystä ne jäävät lukijan huomattaviksi.

Mendlesohnin malli, johon immersiivinen fantasia kategoriana sisältyy, keskittyy retoriikkaan, ja juuri retoriikan tai ennemmin epistemologian näkökulmasta Song onkin suhteellisen suoraviivaisesti immersiivistä fantasiaa.

Tämä luku käsittelee kuitenkin ontologiaa, ja ontologian näkökulmasta tilanne on monimutkaisempi.

Song on ontologisesti latautunut sarja siinä missä mikä tahansa muukin fantasia, aiemmin esitetyistä syistä sen maailma ilmiselvästi ei vastaa todellisuutta , mutta myös muista syistä.

Kohdeteosteni maailma on nimittäin toismaailmaisen intruusion alainen: Magia ei kuulu Song: Perhaps magic was once a mighty force in the world, but no longer, kuten Maester Luwin kertoo asiasta kiinnostuneelle Branille Clash, Taikuus alkaa kuitenkin toimia Westerosissa tarinan edetessä, aluksi harvakseen ja hyvin hienovaraisesti, mutta jatkuvasti voimakkaammin.

Daenerys näkee kaukaisessa Quarthin kaupungissa varkaan, joka hämää ihmisiä spektaakkelilla antaakseen rikoskumppaneilleen aikaa tyhjentää näiden taskut.

Spektaakkeli, jonka Daenerys kumppaneineen todistaa muodostuu siitä, että huijari manaa tyhjästä tuliset portaat, joita pitkin hän sitten kiipeää korkeuksiin tukematta niitä mihinkään.

Half a year gone, that man could scarcely wake fire from dragonglass. He had some small skill with powder and wildfire, sufficient to entrance a crowd while his cutpurses did their work.

He could walk across hot coals and make burning roses bloom in the air, but he could no more aspire to climb the fiery ladder than a common fisherman could hope to catch a kraken in his nets.

Clash, Varkaan silmänkääntötemput ovat itsestään korvaantuneet oikealla, toimivalla taikuudella. Varkaan vanhat temput toimivat hämäyksenä hyvin, joten on perusteltua olettaa, että taikuus on Maailman luonne, sen perimmäiset ontologiset säännöt ja rajat, ovat muuttuneet.

Taikuuden selittämätön valuminen maailmaan on, huolimatta siitä kuinka keskeistä se on kohdeteokseni tapahtumien suhteen, helposti sivuutettava tarinalinja.

Kysehän on kuitenkin fantasiaromaanista, kuten lukijaa jatkuvasti erilaisin tekstiä kyseiseen genreen sitovin identifikaattorein muistutetaan, ja magia on eräs niistä asioista, joista fantasian tunnistaa fantasiaksi, magia on keskellä genren sumeaa joukkoa, geneettistä verkostoa, kielioppia.

Mendlesohn esittää fantasian kirjallisuudenlajina perustuvan kirjoittajan ja lukijan yhteisymmärrykseen siitä, mitä kyseinen genre tarkoittaa: Tämä voimassa oleva genresopimus kuuluu, ettei fantasiakirjassa esiintyvään taikuuden mahdottomuuteen kuulu kiinnittää erityistä huomiota, sillä magian esiintyminen fantasiakirjallisuudessa on täysin odotuksenmukaista, ennemmin sääntö kuin poikkeus.

Sopimus on kuitenkin lukijan tulkintaa, ja Martin käyttää sitä tehokkaasti hyväkseen. Tämän abstraktion lisäksi sanat tarkoittavat myös sitä, että talvi on tulossa.

Talvia sinänsä on aina toisinaan jopa kohdeteokseni maailmassa, ja ne ovat aina hankalia ajanjaksoja seitsemän kuningaskunnan väelle johtuen niiden sattumanvaraisesta pituudesta: Erityisen huolestuttavan siitä talvesta, jota tarina-ajassa odotetaan ja joka viidennen osan lopussa virallisesti alkaa tekee sen ilmeinen maagisuus: Kyse on maailmanlopusta, eräänlaisesta ilmastokatastrofista.

Talvea ei kuitenkaan pelätä, sillä sen maagisuuteen ei uskota: Martinin maailmassa ei tavallisesti tapahdu yliluonnollisia asioita.

Epäkuolleet jääolennot ovat uhka, jonka paikka on legendoissa, ei Westerosin todellisuudessa. Magian paluu on suurimman osan sarjan tapahtumista taustalla, mistä huolimatta se näyttäytyy lähinnä sivujuonteena.

Westerosin ontologisesti näennäisen vakaaseen maailmaan on tekstuaalisin keinoin piilotettu postmodernistinen pommi, joka tekee siitä kauttaaltaan epävakaan ja arvaamattoman.

Obsidiaanista valmistetun kynttilän jonka ei pitäisi pystyä palamaan, koska se on tehty kivestä kuvauksessa näkyy magian ontologisesti arveluttava luonne: There was something queer about it.

The flame did not flicker even when Archmaester Marwyn closed the door so hard that papers blew off a nearby table.

The light did something strange to colors too. Whites were bright as fresh-fallen snow, yellow shone like gold, reds turned to flame, but the shadows were so black they looked like holes in the world.

Feast, ; kursiivit minun Kynttilä muuttaa värejä, ja juuri niillä väreillä, joita katkelmassa kuvataan, on kaikilla omat merkityksensä kohdeteokseni kontekstissa.

Valkoinen on Starkin suvun, kohdeteokseni näennäisten sankareiden, väri, kullankeltainen puolestaan assosioidaan Lannistereihin, sarjan alun antagonisteihin.

Punainen viittaa yhtäältä Targaryenien vallasta syöstyyn dynastian, mutta toisaalta se on yhtä lailla R hllorin, mystisen tulen ja valon jumalan kultin pyhä väri.

Kiinnostavin kuvailtu on kuitenkin musta, joka saa varjot näyttämään rei iltä maailmassa. Musta on Night s Watchin, Westerosin pohjoisrajaa muinaiselta pahalta vartioivan veljeskunnan, väri, mutta luonnollisesti myös pimeyden, valon puutteen, punaisen R hllorin dualistisen uskonnon ikuisen pahan, nimettömän toisen väri.

Näin kohtauksessa kuvaillut värit muodostavat miniatyyrin kohdeteokseni keskeisistä teemoista ja tarinoista ja magia, palava obsidiaanikynttilä, tuo olemassaolevan kuvion esille, muuttaa sen myyttiseksi.

Ilman taikuutta Song olisi kertomus valtataistelusta myöhäiskeskiaikaisessa maailmassa. Taikuus, joka vuotaa maailmaan, tekee siitä fantasiaa, tuo mukanaan kontekstin joka muuttaa tarinoita ja toisaalta luo tilaa sankareille ja hirviöille, jumalille ja taikureille.

Jotkut henkilöhahmot jopa olettavat lohikäärmeiden olevan uuden taikuuden lähde, se asia joka on tehnyt intruusion, avannut tulvaportit joista kaikenlainen yliluonnollinen pääsee läpi ks.

Lohikäärmeet palaavat Westerosiin kutakuinkin samoihin aikoihin kun magia alkaa toimia, joskin on epäselvää ja mahdollisesti epäolennaista kumpi on syy ja kumpi on seuraus, kun juuri nämä kaksi elementtiä ovat ainakin kuvastollisesti fantasiagenren ytimessä.

Martinin luoma maailma on, kuten esitin, intruusion alainen, ja nähdäkseni maailmaan tunkeutuva ontologisesti vieras voima on nimenomaan fantasiagenre: Mahdollisuus jopa metafiktiiviseen tulkintaan aukeaa.

Lohikäärmeiden ja magian tuleminen fiktion maailmaan yhdistyy kolmanteenkin muutokseen, eli tarinan alkamiseen. Westeros muuttuu fantasiakirjallisuudelle otolliseksi maailmaksi kun siitä kertovan fantasiakirjan tarina-aika Ehkä lohikäärmeet kuoriutuvat kivettyneistä munista, obsidiaanikynttilät palavat ja varkaat kiipeävät palavia portaita johtuen juuri siitä, että kyse on fantasiaromaanista.

Ajatus siitä, että Martinin luoman maailman rajat horjuvat ja nimenomaan fantasiakirjallisuuden konventiot tunkeutuvat niiden sisälle, konkretisoituu fiktiossa kun sarjan alkaminen, sen lukeminen ja kirjoittaminen, vaikuttavat tarinamaailman luonteeseen tällaisella tavalla.

Yhtäältä sarja alkaa siitä kohdasta, kun fantasiakirjallisuuden konventionaaliset elementit alkavat vuotaa fiktion maailmaan, mutta toisaalta tämä ontologinen vuoto alkaa juuri siitä syystä, että kertomus alkaa.

Maailma muuttuu otolliseksi sellaiselle kertomukselle, jota siitä kerrotaan. Tällainen lukemisen ja fiktion metaforien konkretisointi voidaan nähdä yhtenä keskeisenä piirteenä uudessa, taiteellisesti kunnianhimoisessa fantasiafiktiossa ks.

Kraatila , 86 , ja se yhdistyy myös postmodernistisen kirjallisuuden taipumukseen korostaa metaforien konkreettisia tulkintoja abstraktien sijasta, joskin postmodernismin harjoittamana tällaisen konkretisoinnin tarkoitus on yleensä kyseenalaistaa metaforien roolia merkityksellisinä rakenteina ks.

Martinin tapa konkretisoida fiktion prosessuaalista luonnetta ja siihen liittyviä metaforia on ennemmin reflektiivinen kuin suoranaisesti subversiivinen.

Seuraavassa luvussa analysoin tapaa, jolla Martin käsittelee fiktion prosessuaalisuutta ja hyödyntää siihen liittyviä odotuksia ja dynamiikkoja.

Juoni ja johdattelu A smile played across Euron's blue lips. The first storm, and the last. I have taken the Silence on longer voyages than this, and ones far more hazardous.

I have sailed the Smoking Sea and seen Valyria. Euron's blue smile vanished. Tilanne ei kuitenkaan ole aivan sellainen, kuin äkkiseltään saattaisi kuvitella, sillä Reader on toisen katkelmassa puhuvan lordin liikanimi, ei suinkaan hänen statuksensa fiktion kommunikatiivisessa hierarkiassa.

Tämä ei toki poista katkelman metafiktiivistä aspektia, mutta alentaa sen yhdeksi merkityksellistämisen ja tulkinnan tasoksi muiden joukossa.

Euron on eräs kohdeteokseni mystisimmistä henkilöhahmoista. Hän palaa maanpaosta kaksi päivää veljensä, Iron Islandsin kuninkaan kuoleman jälkeen, ainakin mikäli hänen itsensä kertomaan tarinaan on uskomista.

Euronissa tiheytyy muinaisen Valyrian taikuus, ja kuten edellisessä luvussa esitin, on tämä taikuus ja sen vuotaminen fiktion maailmaan eräs koko sarjan tarinaa rakentavista taustavoimista.

Readerin suhtautuminen tarinoihin Euronin fantastisista seikkailuista on skeptinen, mutta selvästi kiinnostunut, eli pitkälti analoginen todellisen lukijan odotuksenmukaisen suhtautumisen kanssa, mikä voimistaa katkelman metafiktiivistä tulkintaa.

Euronin antama vastaus lukijan esittämään kysymykseen on jatkaa lukemista: Vihjeitä, vaikutelmia ja epäilyksiä on loputtomasti, mutta tässä vaiheessa on mahdotonta tietää, mikä Euronin rooli kohdeteokseni tarinassa on.

Odotukset ja epäilykset siitä, miten tarinat kehittyvät Martinin sarjassa, ovat monin tavoin perin epäluotettavia johtuen siitä, miten teksti itsetietoisesti hyödyntää genrekonventioita.

Song sitoo itsensä loputtomilla tavoilla fantasiagenren traditioon, mikä näkyy myös edellisessä luvussa tekemästäni analyysistä, eivätkä syyt tälle sitoutumiselle ole viattomia.

Kuten olen jo aiemmin esittänyt, on Song ennemmin fantasiagenren simulaatio kuin sen varsinainen edustaja. Simuloimalla genreä Martin pystyy manipuloimaan lukijan odotuksia ja täten kertomaan kahta tarinaa samanaikaisesti: Näiden ja muiden samankaltaisten varjotarinoiden roolia ja rakentumista käsittelen myöhemmin tässä työssä, mutta dissonanssi lukijan odotusten ja tarinan etenemisen kannalla on olennainen dynamiikka Martinin sarjassa.

Käsittelen tässä luvussa konkreettisesti sitä, miten kohdeteokseni systemaattisesti johtaa lukijaansa harhaan hyödyntämällä genren ja muiden fiktion konventionaalisten rakenteiden aikaansaamia lukukehyksiä.

Käsittelen tässä tutkielmassa fantasiagenreä pitkälti juonen ja sen elementtien kautta. Juoni on dynaaminen rakenne, joka väistämättä sivuaa lukemista, tai tarkemmin ottaen sitä, miten teksti on kirjoitettu luettavaksi.

Lukeminen puolestaan liittyy lukijuuteen, jolle rinnasteisena ajatuksena myös tekijyys tulee väistämättä peliin. Tekijän ja lukijan suhde on eräs kirjallisuustieteen keskeisimmistä ja suurimmista kysymyksistä: Kirjallisuus on ainakin retoristen kertomusteoreetikoiden näkökulmasta kommunikaatiota, ja kommunikaatio tapahtuu aina kahden tai useamman osapuolen välillä.

Tarkoitukseni on, kuten edellisessäkin luvussa, navigoida erilaisten mallien ja mielipiteiden lävitse, selvitä hengissä ja kerätä kasaan jokin sellainen toimiva työkalusto, jota kykenen soveltamaan omiin tarkoitusperiini.

Modernissa länsimaisessa tutkimuksessa diskurssi lukijuudesta ja varsinkin tekijyydestä on pyörinyt pitkälti kerronnallisen epäluotettavuuden, eli sen, miten tekstissä sanotaan jotakin mutta tarkoitetaan jotakin ihan muuta, ympärillä.

Fokus johtunee siitä, että epäluotettava kerronta etualaistaa fiktiivisen tekstin kommunikatiivisen monimutkaisuuden: Boothin The Rhetoric of Fiction käsittelee erinomaisessa analyysissään kirjailijan ja lukijan välistä salaista ja sanatonta kanssakäymistä, joka jää epäluotettavalta kertoja-agentilta huomaamatta Booth ,.

Boothin analyysi näkyy käytännössä kaiken sitä seuraavan tekijyyskeskustelun taustalla, joskin usein sitä sovelletaan hyvinkin luovasti.

Oma käsittelyni ei kuitenkaan keskity epäluotettavaan kerrontaan. Kohdeteoksestani löytyy toki kiinnostaviakin esimerkkejä tiedollisesta epäluotettavuudesta, mutta kyseinen keino ei ole Song-teoksen näkökulmasta järin olennainen.

Ajatus siitä, että tekijän ja lukijan välillä tapahtuu jotakin sellaista kommunikaatiota, joka kumpuaa tekstin pinnasta mutta on siitä erillinen, on kuitenkin luennalleni keskeinen.

Implisiittinen tekijä on käsite, jonka tausta johdetaan useimmiten edellä mainittuun Boothin kirjaan.

Boothille implisiittinen tekijä on kuitenkin moraalinen hahmo ennemmin kuin osa tekstin kommunikatiivista rakennetta: Implisiittinen tekijä ei siis ole tekstin sisäinen, kertojaan rinnastuva rakenne, vaan kirjailijan luoma versio itsestään.

Monet myöhemmät narratologit ovat kuitenkin tulkinneet implisiittisestä tekijästä tiukasti tekstuaalisen, kertojaan vertautuvan rakenteellisen käsitteen.

Chatman menee niinkin pitkälle, että tekee kaavion: Tämä todellinen tekijä kirjoittaa kirjan kommunikoidakseen jotakin todelliselle lukijalle.

Saavuttaakseen tämän päämäärän todellinen tekijä luo implisiittisen tekijän, eräänlaisen tekstuaalisen sätkynuken, jonka hän sitten laittaa luomaan kertojan.

Kertoja kertoo kertomuksensa hypoteettiselle yleisölle ja implisiittinen lukija, jonka todellinen tekijä on myös luonut, esittää salakuuntelevansa kertojan yleisölle kertomaa kertomusta.

Tämä implisiittinen lukija ymmärtää kaiken sen, mitä implisiittinen tekijä on todellisen tekijän komennuksesta kertojansa narratiiviin kätkenyt, vaikkei sen paremmin kertoja kuin se yleisö, jolle kertoja kertomustaan kertoo, väistämättä kykene ymmärtämään kaikkia tekstin merkityksiä.

Todellinen lukija sitten puolestaan lukee teosta niin, että esittää lukiessaan sitä olevansa implisiittinen lukija, ja täten kommunikaatio kaunokirjallisessa teoksessa toteutuu mutkattomasti.

James Phelanin kontribuutio tähän fiktion kommunikatiivisen rakenteen malliin on, kyseisen tutkijan tyylille uskollisesti, etiikka.

Boothille implisiittinen tekijä on nimenomaan eettinen, hyveellinen olento, tihentymä tekijän parhaista puolista. Chatman muuttaa ajatuksen äärimmäisen rakenteelliseksi ja Phelan tuo Chatmanin rakenteelliseen malliin Boothin eettisen puolen takaisin ks.

Toisin sanoen Chatmanin symmetrinen tulkinta Boothin ajatuksista on epäintuitiivinen ja Phelanin käsittely tekee siitä entistä monimutkaisemman.

Genetten mukaan tekstuaalisten agenttien tarpeeton monentaminen on ongelma Genette , , minkä nähdäkseni todennan edellisessä kappaleessa. Huolimatta epäelegantista luonteestaan, on malli kuitenkin toimiva: Vaikka vastustankin tällaista itsetarkoituksellisen rakenteisiin keskittyvää ajattelua fiktiosta, on malli sovellettavissa käytännössä mihin tahansa teokseen.

Todellinen tekijä on George R. Martin, joka asuu Santa Fessä, New Mexicon Aktuaalinen lukija ei tunne aktuaalista Martinia.

Lukiessaan teosta tämä kuitenkin väistämättä luo mielessään kuvan jonkinlaisesta Martinista, siitä pirusta taustalla, joka suunnittelee tarinan ja järjestelee sen luvuiksi.

Prime Time Annika Bengtzon: Punainen susi Annika Bengtzon: Olen kala Apua, kutistun Apua, meitä autetaan! Vaarallinen tehtävä Auschwitz Austenland Austin Powers — agentti joka tuuppasi minua Australia Aution kaupungin vangit Auto 54 — kuuluuko?

The Legend of the Rangers Babylon 5: Back in Business Barbie: Gothamin ritari Batman Forever Batman v. Dawn of Justice Batman — Lepakkomies Battle: Elävältä haudattu Beck: Heikoin lenkki Beck: Hiljainen huuto Beck: Japanilainen maalaus Beck: Kadonnut paloauto Beck: Myrskyn silmässä Beck: Poika lasipallossa Beck: Tuntematon lähettäjä Beck: Tyttö maakellarissa Beck: The Alien Force Bionicle 2: Metro Nuin taru Bionicle — valon naamio Biotherapy Birdemic: Kadonnut ystävä Camilla Läckberg: Rannikkovartija Camilla Läckberg: The Final Jam Canagher — lännen sankari Candyman: Farewell to the Flesh Candyman II: Kurvit suoriksi Charlie sanoo Charlie St.

Dark Fury Chrysalis Chuckyn morsian Churchill: Collision Course Crocodile II: Pelastus The Crow: D-Tox D-War D.

Invasion Earth A. Huumeviidakko Delta Force 2: Goldfoot and the Bikini Machine Dr. Hetki pimeää Dreileben: The Movie Freddy vs.

G-Force — miniagentit G-Saviour G. The Legend Is Reborn Godzilla vs. Nankai no daiketto Gojira-Minira-Gabara: The Deadly Tsunami Haihurrikaani Haihurrikaani 2: Elokuva Heidin sävel Heikkopäisten hiihtokoulu Hei kliffaa hei Heitä mami junasta Helinä-keiju Helinä-keiju ja kadonnut aarre Hellblock 13 Hell Boats Hellbound Hellbound: Hellraiser II Hellboy 2: Hell on Earth Hellraiser: Maanpäällinen helvetti Hellraiser: Saalistaja Highlander 4: Pelin loppu Highlander: Senior Year High School U.

Part II Hostel: Texas Blood Money Hämärästä aamunkoittoon 3: Pyövelin tytär Hänet täytyy tappaa Hän tietää että olet yksin Härmä Hätävara Häviäjät Hääheila Hääkuumetta Hääkuvaaja Häät mielessä Hääyö Höösäävä äiti I, Robot I.

Jäätikkö sulaa Ice Age 3: Dinosaurusten aika Ice Age 4: Mannerten mullistus Ice Age: Hiljaisuuden kehä Irene Huss: Kun kukaan ei kaipaa Irene Huss: Pahan varjot Irene Huss: Pienikasvoinen mies Irene Huss: Quartette Jake Speed Jalo matkaaja James ja jättipersikka Kronkin uudet kuviot Keith Lemon: The Road Back Kickboxer 3 — tappava isku Kickboxer 4: Siivooja Koomikko Korsikalaiset veljekset Korttelivahdit Koskematon kauneus Koskenkylän laulu Kostaja Kostaja Kostajan ajojahti Kosto Kosto Kosto elää Kostoisku Kostoisku 2 Koston aika Koston kruunajaiset Koston yö Kosto on kova Kosto on suloinen Kosto rajan takaa Kotia kohti 2: Seikkailu San Franciscossa Kotia päin Kotirauha Kotka Kotka iskee Kotkan siivet Kotkat saalistavat Koulukyttä Koulun kauhu Kourallinen dynamiittia Kovaa peliä Havaijilla Kova kakku Kova kaksikko Kovan onnen keikka Kovan päivän ilta Kovat karaatit Kovat kihot Kovat kundit Kovat nyrkit Kovat panokset Kovat suunnitelmat Kovis Kraa!

The Sea Monster Kravun kääntöpiiri Kreikkalainen lomamatka Kreikkalainen naimakauppa Kreikkalainen naimakauppa 2 Kreisi bisnes Krippendorfin heimo Kristuksen kärsimyskertomus Krokotiilimies Krokotiilimies 2 Krrish Krull Kuffs — konnaakin kovempi Kuinka rakastella neekerin kanssa Itmen Kutsumattomia vieraita Kutsuvat sitä rakkaudeksi Kuu Kuuba Kuudes kenttäpelaaja Kuudes käsky Kuula kalloon, Catlow Kuumakalle Kuuma kissa?

Butterfly Maa aikojen alussa Maa aikojen alussa 2: Suuri seikkailu jatkuu Maa aikojen alussa 3: Ihmeiden aika Maa aikojen alussa 4: Matka sumujen maahan Maa aikojen alussa 5: Salaperäinen saari Maa aikojen alussa 6: Sauruskallion salaisuus Maa aikojen alussa 7: Kylmän tulen kivi Maa aikojen alussa 8: Valkea maa Maa aikojen alussa 9: Matka veden ääreen Maa aikojen alussa Suuri vaellus Maa aikojen alussa Pikkusaurusten matkassa Maa aikojen alussa Lentoliskojen päivä Maa aikojen alussa Viisaat ystävät Maaginen kristalli Maaginen Mimzy Maailmanennätys Ahvenanmaalla Maailman ihanin tyttö Maailman kaunein tyttö Maailman keskipiste Maailman suurin rakastaja Maailman vahvin mies Maailman ympäri 80 päivässä Maailmojen sota Maa jonka aika unohti Maalaukseen kadonnut nainen Maali II: Unelmista totta Maalinvaihto Maalla on mukavaa Maameren tarinat Maan asukkaiden kummalliset naimapuuhat!

Revelation Maisteri ensilempi Maitolaiturin seurapiiriprinsessat The Maize: Gatoroid Megashark vs. Through the Never Metamorphosis: Minä olen tuomari Minä soitan sinulle illalla Miracle Mirror, Mirror 2: Saturday Night Mr.

Troop Mom Mr. Woodcock Mr Mr India Mrs. Lohikäärmekeisarin hauta Muumion kosketus Muumion paluu Muumion salaisuus Muurahaisten valtakunta Muurin takana Muuta en jouluksi toivo Muutama päivä syyskuussa Muutto Muuttohaluton poikamies MVP: Kaspianin matka maailman ääriin Narnian tarinat: Prinssi Kaspian Narnian tarinat: Nebula Nemesis 3:

Jumalaista naista ryhdyin lukemaan velvollisuudesta eli siksi että se oli käytävä läpi nähdäkseni millaisia käsityksiä luterilaisella tutkijalla on ja miten hän ne perustelee. Pyhä Helena löysi satoja vuosia kateissa olleen ikonin Unique online casino games vuonna Kolmas yleinen kirkolliskokous julisti:. Tällaista löytyi ihan kevyellä läpivilkaisulla, mitä kaikkea löytyisikään syvällisessä analyysissa. Hsv freiburg live stream kostenlos on maailmanlopusta, eräänlaisesta ilmastokatastrofista. Paavi Johannes Paavali II kanonisoi Maximilianin "Armeliaisuuden marttyyrina" ja "Vaikean vuosisatamme suojeluspyhimyksenä" vuonna Tolkien90 91 The obvious conclusion is that she will marry Joseph and they will have a child in the usual way. Elizabeth conceived a baby and concealed the happy news until she could not hide it any longer. Casino action sign up bonus hero sets out with his friends and companions, faces dangers, comes home triumphant.

Random 2 Wins Slot Machine Online ᐈ Stake Logic™ Casino Slots: planet moolah slot app

ECHTGELD CASINO BONUS OHNE EINZAHLUNG 2019 Messi aktuell
Well of Wonders -kolikkopeli on todellinen ihmeiden kaivo Suomen edellytetään supistavan omia puolustusvoimiaan ja tukevan Kreikan puolustusvoimia. Siberian Storm has been around for a number of years, entertaining players around the world with crisp graphics and a theme that marks something of a departure for IGT, with photorealistic graphics as schweden schweiz to their traditional cartoony themes. Ensimmäiset 20 minuuttia oli lievää hengästymisen tunnetta mutta loppumatkan hengitys toimi tasaisesti ilman ongelmia. Germany's economic strengths make it like the U. Jos sukalle ei löydy paria, pannaan sukka parittomien sukkien muovipussiin tai vastaavaan säilytyspaikkaan. Samanaikaisesti kokoomusministeri lupaa yksityisten yrittäjien käyttää terveysmenoja poistoina yrityksen voitosta. Muutama vuosi sitten kylläkin jouduin Beste Spielothek in Fuchsloch finden verenpainelääkityksen uudelleen, koska painetaso alkoi nousta liikunnasta huolimatta. Palestinian statehood must be achieved through talks with Israel. Lainan takaajana Suomi joutuu maksamaan osan Kreikan veloista. Suksien kärkiin ja perään laitoin Easy Glider pikaluistoa.
Well of Wonders -kolikkopeli on todellinen ihmeiden kaivo Online casino sites
PLAY 3 CLOWNS SCRATCH ONLINE AT CASINO.COM SOUTH AFRICA Kolasinac fifa 19
Well of Wonders -kolikkopeli on todellinen ihmeiden kaivo Beste Spielothek in Kraubath finden
Well of Wonders -kolikkopeli on todellinen ihmeiden kaivo 580
PARIS VIP CASINO GUESS THE GAME ANSWER 335
Jos sinulla on jokin edellä mainituista ongelmista, voimme auttaa sinua, mutta haluan sinun ymmärtää, että annamme lainoja 2 schalke news huntelaar korolla. Update on the Murder of Gelareh Bagherzadeh. Via Die Freie Welt. Olen tyytyväinen, www.jetztspielen.ws ylipäänsä suorituksesta selviää. Der Milliardär und die "Marionettenpartei".

Wonders todellinen ihmeiden on Well kaivo of -kolikkopeli -

Aineenvaihdunnan kannalta olettaisin tunnin kevyen lenkin olevan paremman kuin puoli tuntisen nopeamman. Kaksi Vanhaa Tukkijätkää - Justeeri Artikkelin kirjoittajaksi on saatu nimi joltain tunnetulta auktoriteetilta. Olen tyytyväinen, että ylipäänsä suorituksesta selviää. Tällöin television ruudun koko pitäisi olla todella iso, jos sivujen luku tapahtuu metrin etäisyydeltä. Liberal Yavlinsky facing vote bar. This product is intended for use by those 21 or older for amusement purposes only. Yrittäjät ja yritysten palveluksessa olevat. Griechenland-Eurokrise wird sich drastisch verschärfen. Suomen pitää laittaa euromääräinen raja, paljonko suostumme takaamaan muiden maiden velkoja, jotka todennäköisesti tulevat jatkossa takaajamaiden maksettavaksi. MTV kolmen vaalitentissä sekä Niinistö että Haavisto kertoivat kotonaan olevan ongelmana pesun jälkeen sukkien parin löytymisen. Palestinian statehood must be achieved through talks with Israel. Tosilitsumabi Takayasun taudin hoidossa. Ensisijainen tavoite on auttaa sinua saamaan ansaitsemasi palvelut. Solms fordert Austritt Griechenlands aus Euro-Zone. Highlights | Euro Palace Casino Blog joka casino ganes koristaa kukkanen. Gemeinsam gegen die Rezession. Heikosti piirretyn lyijykynämerkinnän on Beste Spielothek in Hafenegg finden kumilla pyyhkäistä pois ja kirjoittaa tilalle jokin toinen numero. Helmut Kohlin seuraaja, itäsaksalainen Ongelma Merkel, ei hyväksy Suomen vaatimuksia. Grigory Pasko kirjoitaa luvun tapahtumista Ukrainassa.

0 thoughts to “Well of Wonders -kolikkopeli on todellinen ihmeiden kaivo”

Hinterlasse eine Antwort

Deine E-Mail-Adresse wird nicht veröffentlicht. Erforderliche Felder sind markiert *